Asiat lensivät

No niin. Tässä sitä istutaan ja ihmetellään. Sormeni ovat kasvaneet kiinni näppikseen, kun olen kirjoittanut kymmeniä ja taas kymmeniä sivuja oppimispäiväkirjoja, raportteja ja tiivistelmiä. Nyt on kirjoitukset kirjoitettu ja tentit tentitty. Seuraavat koetukset ovat siellä tammikuun puolivälissä ja nyt on loma. Tiedän, että vapaaseen aikaan siirtyminen ei onnistu tuosta vain. Äsken katselin kirjahyllyä ja ajattelin aloittaa jonkun suurprojektin. Tai mitäs jos opiskelisin koko loman ajan venäjää tunnin joka päivä? Saisin kerrattua ja pelastettua sen, mikä on päästäni katoamassa. Ja jos aion pelastaa myös ruotsin ja saksan ajoissa, niin olisi kai parasta ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin..

Kolmen viikon yksityisprojekti tuntuu mukavalta ajatukselta. Jotenkin toivon, että saisin ehdollistettua itseni opiskelemaan kieliä niin, että yhdistäisin vieraan kielen omaan aikaan, kehittymiseen ja uusiin maailmoihin. En ole vieläkään päässyt yli siitä, että kieliä opiskellaan karmeita kokeita ja testejä varten, jotka on pakko selvittää, jos haluaa tutkinnon. Sanojen pänttäämiseen liittyy lohduttomuuden tunne, näköalattomuus ja kiemurtelu penkissä. Silti haluaisin osata.

Luin jostain, että uuden tavan oppiminen ei vie kuin muutaman hassun kuukauden, jos on säntillinen ja tekee sitä uutta joka päivä. Tämän jälkeen uudesta tulee vanhaa ja tuttua, niin selvää, että tekemiseen tarttuu itsestään. Voisi olla hyödyllistä opetella siivoamaan, mutta venäjässä olisi enemmän järkeä ja hauskuutta. Ja syvyyttä ja romantiikkaa!