Tällaisina kiirepäivinä, jolloin matka kulkee aamuvarhaisella kotoa koululle, iltapäivällä koululta päiväunille, päiväunilta kiireesti tallille ja tallilta haisevana ja väsyneenä kotiin, on iltasuihkussa hyvä vaihtaa päivän kuulumiset. Armaani esittää ansiokkaasti valjaissa ulkoilevaa lättäkissaa ja minä intoudun näyttämään, kuinka Uusi Kissa on keksinyt roikkua postilaatikossa- käpälät rappukäytävään sojottaen. Sitten käydään seuraava keskustelu:
Siippa: Arvaa, kenen artistin kappale mulla on soinut päässä?
Minä: ?
Siippa: Mä esitän: di-di-di-dii, hm-hmm hm--
Minä: Öö.. Tuota.. *valaistunut ilme* Tohtori Sykerö!!
Siippa: No joo, kaipa Freddie Mercury muistuttaa Tohtori Sykeröä..
Minä: Eikä Tohtori Sykerö muuten ole edes artisti.. Khihi!
Vielä pitäisi jaksaa vähän kieliopintoja. Tällä hetkeltä tuntuu hyvältä olla kiireinen ja ihailla kalenterin täysiä aukeamia. Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut palavereja, ryhmiä, perehdytyksiä ja ties mitä muita tapahtumia, jotka saavat oloni tuntumaan erityisen läsnäolevaksi. Juuri nyt ei haittaa, vaikka olo ei muuten ole maailman paras, koska uusi rutiini pitää minut toiminnassa. Tiedän, että koululla ja ihmisten parissa mieli on aina paljon parempi kuin silloin, kun annan periksi yksinäiselle murjotukselle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti