On lämmin ilta, hyttyset inisevät ja aurinko paistaa vinosti laitumien takaa. Haen uutta kaveriani tarhasta. Hevonen näkee minut jo kaukaa, ja juoksee vastaan.
- Tyyyttö, moi! Joko mennään!
- Hörhörhör!
- Mitä, hörisetkö sä mulle? Ihana!
Olo oli kuin kymmenenvuotiaalla. Luultavasti sillä oli ruoka-aika ja siksi se tervehti ilolla taitamatonta tuntiratsastajaa.. Mutta hörisipä kuitenkin. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti