Uni ja Suri

Aah, olenkohan saanut auringonpistoksen? Koko päivä ulkona ihmisten seurassa, kahvinjuontia, kai se jo yksinään saa pään surisemaan. Aamusta tuntuu olevan ikuisuus. Ennen puolta päivää olin jo tiskannut, imuroinnut ja jumpannut. Saan aina aktiivisuuskohtauksen, kun olen yksin kotona. Tällä kertaa se alkoi pölyisestä kasetista, joka oli tipahtanut ties mistä hylkylaatikosta olohuoneen lattialle. Jaa, R.E.M? Mistäköhän tämä kasetti on tullut..? Kukaan tässä taloudessa asuva ei tunnusta pitävänsä kyseisestä orkesterista, ja levykin on nähnyt päivänvalon joskus varhaisimpina ala-astevuosinani.

Tuikkasin kasetin soittimeen, ja mikä hämmentävintä, sieltä alkoi soida heti Shiny Happy People. Eihän siinä mitään omituista sinänsä ole, mutta kummallinen yhteensattuma on se, että tuo veisu on soinut noin viikon ajan päässäni. Olen hämmästellyt, mistä se on voinut tarttua mukaani, koska kuulen radiota hyvin harvoin. No, selvästikin olen kaivannut juuri R.E.M:iä, koska villiinnyin veisusta ja sitä seuraavasta ja jouduin tanssittamaan itseni läkähdyksiin. Samalla kertaa hoituivat vatsalihakset ja venyttelyt.

En ymmärrä, kuinka liikkuminen ja itsensä hengästyttäminen voisi olla ikävä velvollisuus. 16-vuotiaana hypin metsässä Walkmanit korvilla, laulaen Anthony Kiedisin kanssa. Nilkan nuljauttaminen on tuollaisessa dionyysisessä tilassa aina mahdollista, mutta riski kannattaa ehdottomasti ottaa. On huumaavan ihanaa unohtaa aerobic-kuviot ja tasaiset lenkkipolut ja pistää rytinäksi. En jaksa uskoa, etteikö jokainen ihminen haluaisi silloin tällöin rytistä ja purkaa energiaansa liikkeeseen. Miehet ryskäävät omissa hiki- ja mörinälajeissaan, mutta naiset tyytyvät keikkumaan jumpassa ja tanssitunnilla hallitusti ja kohti täydellisyyttä pinnistellen.

Minunkin ykköslajini on loputonta pyrkimystä kohti mahdotonta. Päämääränä on täydellisen eleetön illuusio, kepeys, jossa ei vatsalihasten tärinä näy. Tukilajiksi suositellaan pilateksen tai joogan tapaisia lajeja, joiden avulla voi kehittää omaa kehonhallintaansa yhä paremmaksi. Oikeastaan olen unohtanut ryskäämisen moneksi vuodeksi, mitä nyt joskus innostun juoksemaan tai polkemalla kilpaa pyörälläni, autoja vastaan. No, tosiaankin, nyt löysin kasetin ja muistin taas kontrolloimattoman loikkimisen ja pyörimisen ilon. Erinomainen päivä.