filosofisia

Tänään hankin takin, korkokengät, nokkiksen, ultramodernin poskivärin, kahdet talvisukkahousut, korvakorut, sormuksen ja valkoisen laukun. Kun kopsuttelin kassit heiluen kohti bussipysäkkiä, kohtasin krishna-munkin. Ostin kookospallukoita alehintaan ja tunnustin syntini: vaikka ajattelisin kuinka ja vastustaisin parhaani mukaan materialistista todellisuutta, on kaupungissa kovin vaikeaa elää menemättä mukaan. Munkki myönsi, että luostarissa onkin sen kannalta helpompi olla.

Olen lueskellut iltaisin ystävältäni lainaamaa Matthieu Ricardin onnellisuuskirjaa. Koen olevani kuivilla monen vaaratekijän suhteen: olen jo päässyt eroon monista energiaa syövistä tunteista. En ole enää katkera, en pessimistinen, epävarma, kärsimätön, epäystävällinen, kateellinen, takertuva tai pikkusieluinen. Toisaalta suuria haasteita ovat ihailun ja arvostuksen tarve, huikentelevaisuus, ylpeys, velttous, pellemäisyys elämän edessä ja liika itseen kääntyminen.

Kotimatkalla mietin, miksi olioksi uudelleensyntymisen kautta joutuisin, jos sen sisältöinen olisi todellisuuden laita. Jos en onnistuisi tästä skarppaamaan, niin luultavasti syntyisin mäntykukaksi tai humalavieraaksi. Pienellä panostuksella voisin päätyä hiireksi tai jopa oravaksi. Kenties tällaiseen elämänkiertoon uskominen toisi lisäpontta hyville pyrkimyksilleni. En kuitenkaan pääse mihinkään näkemyksestäni, jonka mukaan minäkin kuolen kuin kukkanen. Taraxacum officinale, Convallaria majalis tai Homo sapiens; jokainen kukkii, kantaa hedelmää ja kuihtuu pois. Seuraavan kesän kukat näyttävät aivan samoilta, mutta ovat kuitenkin toisia.

Tänään tapahtui myös arkisempia ihmeitä. Koska kotonani on tavaranpaljous ja hirvittävä kaaos, on tänne helppoa kadottaa yhtä sun toista (eilen kadotin silitysraudan, joka on vieläkin piilossaan). Keitin jo teevedenkin, mutta Amsterdam-aiheinen, pinttynyt vakioteekuppini oli häveyksissä. Kuumeinen etsintä ei tuottanut tulosta, ja seuraava vuoropuhelu käytiin:

Minä (turhautuneena): No, kai mä sitten joudun juomaan viisi desiä teetä, kun ei löydy muuta ku toi jättimuki. Yleensä mä juon siitä terveysteetä, mut en mä löydä muutakaan kuppia..
Hän (nauraa): Toi on NIIN sun tyylistä!
Minä: Hä, mitenkä niin?
Hän: Sulle ei tule mieleenkään, että voisit kaataa jättikupin puolilleen teetä.
Minä: !!!

Totta tosiaan, en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että teemukin voisi kaataa puolilleen. Vesi- ja mehulasin kyllä, mutta ei puolikasta teemukillista.. Sellainen mahdollisuus on ollut tähän asti täysin todellisuuteni ulkopuolella.